Kotona

32h matkustamisen, parin tunnin lisäunien, suihkun ja aamiaisen jälkeen on aika alkaa pikkuhiljaa keräilemään taakse unohtuneen elämän palasia kasaan.  Vaikka paljon loistavia muistoja jäi taakse, alkoi sitä huomaamattaan kummasti arvostamaan suomalaisia kahvallisia suihkuhanoja.

Lisää myöhemmin.

Paluu koittaa

Port Douglasissa on ollut monenlaista, sademetsässä kävelyä ja sukeltamista haiden kanssa.  Mutta kaikki päättyy aikanaan.

Kuljetus haki tänä aamuna hotellilta klo 7.25.  Kotona ollaan maanantaina seitsemän korvilla.  Välissä on noin 30 tuntia matkustamista ja lentokentillä odottelua - tällä hetkellä Darwinissa.  Tämän varalta on mm. ladattu kokonainen season When I Met Your Motheria, josta pari jaksoa jo kulutettu.  Jännityksellä odotamme mihin suuntaan ja miten paha jetlag moisesta seuraa.

Port Douglas ja matkan päätöshuipennus

Viimeinen kohteemme matkalla oli Port Douglas, jossa vietimme neljä yötä kaksikerroksisessa villassa.  Järjestettyjä retkiä meillä oli kaksi, toinen Daintree National Parkiin ja Cape Tribulationiin, toinen Great Barrier Reefille.

Daintreen kierros tehtiin hyvän kuskin/oppaan seurassa bussilla joka muistutti lähinnä Pasia.  Pääsimme kulkemaan kierroksen trooppisessa sademetsässä (jossa nimensä mukaisesti satoi, ainakin osan ajasta), syömään maittavaa BBQ-lounasta ja tekemään tunnin risteilyn Daintree-jokea pitkin.  Risteilyllä näimme luonnossa jopa Australian kuuluisimman pedon, krokotiilin (pituus n. 30cm).

Australian julmin peto

Sademetsässä sataa

Illalla kävimme testaamassa hotellin tarjoaa BBQ-aluetta jälleen kengurufileillä, ja maittavaa oli.

Seuraavan päivän vietimme leppoisasti beachilla ja hotellin poolilla.  Port Douglasissa on näyttävä Four Mile Beach, joka nimensä mukaisesti on kilometrien pituinen.  Sieltä pystyi valitsemaan oman rauhaisan paikan lokoiluun.  Kävimme jopa varoituskylttejä uhmaten uimassa, vartioitu ja aidattu uima-alue kun oli kilometrien päässä.  Ranta oli myös täynnä pienenpieniä rapuja, jotka aina silloin tällöin uskaltautuivat ulos koloistaan aurinkoon.

Myös seuraavana päivänä pääsi pulikoimaan sydämensä kyllyydestä kun menimme suurelle valliriutalle snorklaamaan ja sukeltamaan.  Menimme isolla kantosiipialuksella valliriutan ulko-osilla kelluvalle lautalle, josta käsin pystyi tekemään monenlaista aktiviteettia.  Sää oli täysin aurinkoinen ja tyyni – näin hyvä keli on kuulemma vain parina kymmenenä päivänä vuodessa.

Koska olemme molemmat käyneet sukelluskurssit, kävimme ohjatulla 40 minuutin sukelluksella koralliriutalla.  Tämä oli minulle ensimmäinen sukelluskerta ulkomaiden lämpimissä ja kirkkaissa vesissä, ja kokemus oli mahtava.  Näimme jättiläissimpukoita sulkemassa kuoriaan, valtavan kalojen ja korallien kirjon sekä parimetrisen hain joka ui aivan ohjaajan vierestä.  (Minä onnistuin tämän missaamaan – Melli näki.)  Paikalla oli myös sukeltajia jotka videoivat ekskursiomme, ja videon saattoi ostaa jälkikäteen.

Sukelluksen jälkeen kävimme lasipohjaisella veneellä kiertelemässä (näimme ison kilpikonnan) sekä snorklaamassa.  Kaloja ui joka puolella ja riutta oli todella näyttävä tästäkin näkökulmasta.  Loistava päätös mahtavalle häämatkalle!

Pimennysseuranta

Alla seurantaa pimennyksen kulusta.  Itse täydellinen vaihe havainnoitiin pilvien takaa, mutta oli silti vaikuttava.

Paras otos pilvien lomasta

Aamiainen auringonpimennyksellä

7.45: Lennot Färsaarille maksaa reilu 500€, 2015 odottaen. Reaaliaikaseuranta päättyy tältä osin.

7.20: Tuli niin kuuma että piti varjoon siirtyä.

7.00: Ja 20 minuuttia myöhässä taivas selkeni ja aurinko paistaa...  Tyypillistä.

6.46: Vähän ennen täydellisyyttä näkyi pilven kolosta, ehkä 90% pimennksellä. Täydellisyyden aikana oli pilven takana, mutta kyllä iho meni kananlihalle maailman yhtäkkiä pimentyessä. Taivaalla näkyi yksi tähtikin. Erikoisena yksityiskohtana huomasi että horisontti oli valoisa, sinne kun yhä edelleen paistoi aurinko.

6.21: Vähän heikolta näyttää.. Vaikka taivaalla onkin sinisiä alueita, aurinko on sen verran alhaalla että sen edessä on koko ajan ollut pilvimassaa. :-(

5.42: Pilvisyys noin 4/8. Ei toivoton.

5.40: (Sampo) Palohälytyksen jälkeen näki tosi rasittavaa unta. Vähän ennen pimennystä ajettiin johonkin seurantapaikkaan, ja päästiin sinne juuri ennen täydellistä vaihetta. Siellä ei ehtinyt juuri muuta kuin päästä paikalle kun täydellisyys alkoi, ja oli uskomattomin kokemus ikinä, juuri täydellisyyden aikaan auringon takaa alkoi vielä valtava meteorisade. Hetken päästä kuitenkin selvisi että oltiin parinkymmenen muun seuraajan kanssa sisätilassa, jossa joku tähtiharrastaja (tuttu C:ltä, en muista nimeä) oli päättänyt projisoida animaation auringonpimennyksestä samaan aikaan todellisen kanssa. Vähänkö siitä avautui sen jälkeen...

5.36: Herätys. Itse asiassa eka herätys oli klo 4.30 kun vastapäisessä hotellissa tuli palohälytys tms joka herätti täällä asti. Vajaa 6h unta.

Omatoimi-illallistamista

Free things to do in Cairns:  BBQ

Eli kaupasta puoli kiloa kengurun fileitä, paketti coleslaw'ta, muutama pussi suolaa ja pippuria mäkkäristä ja eikun rannalle grillaamaan!  Täällä monissa paikoin on rannoilla ilmaisia, julkisia grillejä joissa nappia painamalla saa grillipinnan kuumaksi ja voi paistella omat eväät.  Ja avot, illallinen on valmis!

Julkisia grillejä löytyy rannoilta
pilvin pimein

Yksi parhaista ja halvimmista
illallisista koko matkalla  :-)

Pimennyskuumetta

Reissun kohokohta, auringonpimennys, tapahtuu huomenna aamulla.  Onneksemme havaitsimme että 8. kerroksessa sijaitsevan hotellihuoneemme parveke on juuri oikeaan suuntaan, ja heräsimme tänä aamuna klo 6.30 varmistaaksemme että aurinko näkyy hyvin parvekkeelta käsin.  Havaintosuunnitelmamme näin ollen on tilata huonepalvelusta runsas aamiainen huoneeseen, korkata pullo kuohuvaa ja nautiskella pimennyksestä omassa rauhassa parvekkeelta käsin.

Sääennusteet ovat olleet hyvin vaihtelevia, ja aamuksi on yleisesti luvassa puolipilvistä.  Saa siis nähdä minkä verran pimennystä loppujen lopuksi pääsee havaitsemaan.  Meillä ei ole autoa käytössä, joten tilanne on Cairns tai ei mitään.  Mielestäni tämä on jopa helpotus - ei tarvitse stressata ja seurata kaikkia mahdollisia sääpalveluita kello neljältä aamulla, ja lähteä ryysimään liikenteeseen toivona löytää aukeaa taivasta.  Jos on pilvistä niin sitten sen kanssa eletään.  Kuten Melli sanoi, enemmän säälittää niitä jotka ovat tulleet vain pimennystä seuraamaan, meillä on ollut kolme viikkoa loistavaa lomaa ilman pimennystäkin!

Itärannikko, päivä per kaupunki

Matkamme itärannikolla  pysähtyi neljässä kaupungissa joissa kussakin yövyimme.  Alla kooste näistä kohteista yhdessä.

Port Stephens:  Nimi kattaa laajemman alueen rannikolta, ja asuimme hiljaisessa hotellissa keskuksista vähän syrjässä.  Kävimme illalla kävelyllä ostamassa vähän aamupalaa, ja löysimme lähettyviltä hyvin viihtyisän ravintolan illallista varten.  Aamulla kävimme ostamassa leipomosta tuoreita sämpylöitä aamupalaa varten.  Aurinko porotti jo aamusta kuumana parvekkeelle.

Koska alue on tunnettu siellä asuvista delfiineistä, kävimme aamupäivällä risteilyllä delfiinejä katsomassa.  Pari tulikin nähtyä, mutta anti jäi hieman laihaksi.  Tämän jälkeen menimme kilometrien pituiselle beachille harrastamaan body boardingia pariksi tunniksi, johon Tyynenmeren aallot tarjosivat loistavan mahdollisuuden.

Port Macquarie:  Yksi vaikeimmin äännettävistä paikoista ikinä.  Siihen voi keksiä ainakin tusinan tapaa lausua, ja paikalliset aina korjasivat kun jotain varianttia yritti, mutta ei ääntämystä ikinä enää myöhemmin muistanut.  (Lausuntaohje amerikkalaisittain on ”mah-quarry”, kuten louhos.)

Täällä vierailimme Billabong Wildlife Parkissa, joka oli yksi monista matkamme eläintarhoista jossa pääsi silittämään koaloita ja ruokkimaan kenguruja.  Kävimme myös Timbertown heritage villagessa, joka esitteli vanhaa timpurikylää ja sahaa.  Valitettavasti moni kohde oli mennyt kiinni klo 13 mennessä (kuten käsittämättömän monessa muussakin paikassa), mutta vanhan sahan höyrykoneet kävivät yhä ja olivat näkemisen arvoiset.

Coffs Harbour:  Saavuimme hotellille seitsemän maissa illalla, jossa odottikin melkoinen yllätys:  Koko hotelli oli kiinni, ovessa olleen lapun mukaisesti ”toistaiseksi”.  Muutaman puhelin jälkeen matkatoimisto sai kuitenkin järjestettyä uuden majoituksen parin kilometrin päästä.  Hotellissa oli kuulemma omistaja vaihtunut ja se oli yllättäen sulkeutunut kaksi päivää aiemmin, eikä matkatoimisto ollut huomannut meidän varaustamme siellä.

Coffs Harbourissa sijaitsi Pet Porpoise Pool, josta aiemmassa kirjoituksessakin kerrottiin.  Saimme varattua heiltä dolphin experiencen, jossa pääsi veteen delfiinien mukaan silittämään niitä, tutkimaan hampaita ja kieltä ja muita osia sekä tietysti poseeraamaan kuvassa.  Paras kokemus ikinä!  :-)

Byron Bay:  Mantereen itäisin kolkka oli hippien ja backpackereiden pyhiinvaelluskohde.  Valtaosa kaupoista myi luomuruokia, monivärisiä liehuvia vaatteita tai erilaisia suitsukkeita.  Byron Bayn majakalta oli mahtavat näköalat merelle ja kivikkoiselle rannikolle.

Majakan katsomisen jälkeen suuntasimmekin jo pohjoiseen, ja pysähdyimme vielä Gold Coastilla etsimään simpukoita beachilta ja pulahtamaan meressä.  Täältä suuntasimmekin Brisbaneen Aria tapaamaan.

Australian makuja

Australian makuja alkulautasella

Paikallisia elukoita on yllättävän vaikea löytää ravintoloiden menuilta.  Googlettamalla onnistuimme kuitenkin Brisbanesta löytämään paikan jossa oli erityinen lajitelma paikallisia makuja: Tukka Restaurant.  Kyse oli fine dining ravintolasta, jossa kävimme syömässä heidän seitsemän ruokalajin maistelumenun.  Alkutervehdyksen ja paikallisten marjojen ja lihojen maistelulautasen jälkeen tulikin eteen niin krokotiilia, opossumia, kengurua kuin emuakin.  Alla kustakin tarkemmin.

Krokotiili:  Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, krokotiili maistuu kanalta.  Ohuina siivuina sitä on lähes mahdoton erottaa, kun molemmat ovat vaaleaa ja melko mietoa lihaa.  Paksumpana palana krokotiilin havaitsi kiinteämmäksi ja ehkä hivenen maukkaammaksi.

Krokotiili sopi erittäin hyvin vesimelonin ja limekastikkeen kanssa.

Opossumi:  Tuoksu ja maku muistuttaa yllättäen ankkaa, jossa ehkä hieman maksan vivahdetta.  Rakenne on kuitenkin lähempänä jänispataa.

Kenguru:  Muistuttaa monessa mielessä nautaa, mutta siinä on hyvin selkeä ominainen makunsa taustalla – ehkä vähän samaa kuin hevosessa.  Erinomainen liha jolla voisi naudan korvata minä päivänä hyvänsä.

(Kenguru oli niin houkuttelevaa että kuva unohtui ottaa kuin vasta puolivälissä...)

Emu:  Tämä olikin paras kaikista, liha oli todella pehmeää ja mehevää.  Liha oli tummaa, muistutti jotain riistalintua kuten metsoa.  Sen voisi myös sekoittaa johonkin todella laadukkaaseen osaan naudasta.  Raadin valinta ja testivoittaja.

Raketteja Queensland-style

Brisbanessa ollessamme olemme asuneet paikallisen rakettiharrastajan Ari Piiraisen luona.  Hän on alunperin Suomesta, mutta asunut Australiassa jo yli 40 vuotta.  Tänään olikin matkan toinen aikataulutettu merkkipaalu, kun Queensland Rocketry Societylla oli rakettilennätys.

Lennätyssäätä oli jännitetty jo pari päivää.  Täällä ei ole kolmeen kuukauteen satanut juuri yhtään, mutta eilen taivas aukesi ja koko eilisen päivän ja yön satoi.  Lähellä oli ettei lennätystä peruttu, mutta aamulla näytti siltä että pilvet olisivat pikkuhiljaa poistumassa.  Lennätys täytyi pitää aamulla, koska iltapäivää kohden tuulet voimistuvat liikaa.

Lennätys oli seuralle pieni, oman porukan lennätys jota ei mainostettu ulkopuolisille, ja epävarma sää taisi myös karsia osallistujia.  Tämän vuoksi lennättäjiä ja katselijoita oli "vain" 30-40.  Pari kuukautta aiemmin seuralla oli iso public launch, jossa oli lähemmäs 2000 katsojaa.

Päivän jykevin raketti oli Arin "Intimidator" raketti, joka laukaistiin K550-moottorilla (kokonaisimpulssiltaan pienen ja ison Haisunäädän välissä).  Raketti lensi komeasti 960 metrin korkeuteen.  Muitakin isoja raketteja ammuttiin, sekä lukemattomia pieniä.

Arin raketti

Ari antoi minulle kunnian laukaista raketti

Sinne lähti

Ja onnistunut laskeutuminen

Lennätys tapahtui peltoalueella noin puolen tunnin ajomatkan päässä Arin kotoa.  Täällä ilmeni yllättävä uusi uhka raketeille, kun paikallinen lehmälauma kiinnostui lennätyksestä.  Muun muassa Arin raketin lähtöä lauma tuijotti hyvin kiinnostuneena, ja raketin laskeuduttua lauma lähti yhtenä päänä ryntäämään kohti rakettia.  Tallomismenetyksiltä kuitenkin onneksi vältyttiin.

Lehmätkin haluavat lentää

Alla vielä muita kuvia päivän toiminnasta.

Pieni raketti lähdössä

Yksi päivän isommista laukaisuista

Paikallinen mobiili rakettikauppa

Launch tower isompia raketteja varten

Arin rakettilaivue

 (Kirjoittanut Sampo)

Takaisin autokouluun

Vasemmalla ajamiseen tottuminen on kuin olisi jälleen autokoulussa. Vähän hermostuttaa, tarkkailee kaikkea ja vierestä tulee jatkuvasti ohjeistusta. Kaistoitusta ja kääntymissääntöjä on pystynyt pohtimaan etukäteen, mutta jotkin syvälle juurtuneet tavat ovat tulleet yllätyksenä.

Yksi tällainen on kaistalla pysyminen. Oma päänsisäinen autopilot on tottunut pitämään itsensä noin kolmasosan kaistan vasemmasta laidasta. Ajaminen sujuu ongelmitta niin kauan kuin siihen keskittyy, mutta jos hetkenkään miettii mitään muuta asiaa, auto alkaa ajautua vasemmalle.

Toinen tiukassa oleva automaattireaktio tulee suoralta tieltä oikealle kääntyessä. Siinä ylitetään vastaantulevien kaista, mutta vaikka kuinka on katsonut ettei edestä tule ketään, sitä vaistomaisesti kurkistaa olan yli - ettei kukaan olisi tulossa kaistaa väärään suuntaan.

Parin päivän ja muutaman sadan kilometrin jälkeen näihin on alkanut tottua, eikä asiaa enää juuri edes mieti. Jännityksellä odotamme millaista on palata koti-Suomen liikenteeseen...

(Kirjoittanut Sampo)

Delfiinejä ja valaita!

Täällä on paljon ihania otuksia. Tämä postaus kertoo merenelävistä. Olemme käyneet nyt parilla eri risteilyllä pitkin rantaa katsomassa eri otuksia. Ensimmäinen reissu oli Sydneyn rannikolla. Tällöin nähtiin ryhävalaita. Ne ovat käyneet Australian rannikon lämpimissä vesissä pohjoisessa synnyttämässä ja nyt matkaavat poikastensa kanssa takaisin etelään.
Reissulla nähtiin ainakin viisi valasta. Ei tarvittu mennä kuin reilu puolentunnin matka poos satamasta ja pitkin rannikkoa. Valaista poikanen kävi paljon useammin hengittämässä kuin sen seurassa olleet kaksi aikuista niin niitä oli helppo seurata kun näki poikasen.

Valaita. Vähän huono kuva, mutta hienoja videoita kyllä saatiin. 

Takaisin matka oli aika keinuva ja aallot olivat melko isoja. Laiva kokokin pari valtavaa aaltoa joiden seurauksena baarissa jääkaapit kaatuivat ja kamala kasa olutpulloja niiden mukana lensi maahan. Eli tälläkin risteilyllä olo oli kuin ruotsinlaivalla: päässä keinuu ja kaikkialla haisee kalja.
Toinen risteily oli Port maquieriessa jossa menimme katsomaan delfiinejä. Niitä asustelee muutama sata ihan sataman vieressä. Tälläkin reissulla näimme pari delfiiniä. Niitä oli helpompi seurata kuin valaita, koska ne hengittävät useammin pinnassa.

Koska delfiinit on kivoja niin kävimme sitten vielä tänään Coffs harbourin pet porpoise poolilla, jossa osallistuimme delfiiniuinnille. Se oli aivan paras kokemus koskaan. Ryhmässämme oli neljä sekä ohjaaja ja 7-vuotias delfiini Bella. Bella oli syntynyt tuolla, mutta sen äiti oli tuotu vahingoittuneena aikanaan pet purpoise poolille hoidettavaksi ja se oli sitten jäänyt sinne. Ohjaaja kertoi paljon delffiineistä ja Bella antoi rapsuttaa mahaansa ja näytti temppuja. Sille sai myös antaa herkkuja kuten kaloja ja mustekaloja. Lopuksi saatiin sitten vielä poseerata oikein hienosti sen kanssa.

Pet porpoise poolilla oli myös paljon muita mereneläviä, joista suurin osa tulee sinne jotenkin vahingoittuneena. Näimme myös hylkeiden hienon esityksen ja halukkaat saivat hylkeeltä suukon :)

Nyt on vaikea pistää tätä päivää paremmaksi. Oli kyllä niin kivaa!

Sydney

Meillä oli kaksi päivää aikaa nähdä Sydney.

Sydneyssä ja yleensäkin Australiassa kivaa on monikulttuurisuus. Sydney on täynnä eri aasian maiden ravintoloita ja väkeä yleensäkin mutta myös hyvin Brittiläistä kulttuuria. Tämä on siis jonkinlainen sekoitus useampia kulttuureja. Samalla kadulla saattoi olla japanilainen leipomo, kiinalainen ruokala ja irlantilainen sämpyläbaari.

Kävimme päivien aikana katsomassa valaita (kuvia myöhemmin), paikallisella observatoriolla, kiertelemässä marketteja ja syömässä kenguru/krokotiilipizzaa.

Sydneyn observatoriolla. Tarina paikasta kuullosti hyvin tutulta. Mm. observatorion tornista pudotetaan edelleen aina tasan kello 13. aikapallo, jolla laivat pysyivät 1800-luvulla oikeassa ajassa. 

Kuuluisaa kengurupizzaa sekä alempana krokotiilia. 

Pakollinen oopperatalokuva. 

Sydneyssä on joka lauantai ilotulitus. Sekin satuttiin näkemään ihan vahingossa. 

Lyhyesti. Plussaa kaupunissa
- Monet eri kulttuurit, kaikille löytyy jotain.
- Paljon ilmaisia aktiviteetteja kuten yksi ilmainen bussi kulkee kaupungin keskustassa aina päivisin.
- Suhteellisen helppo liikkua
- Kerrankin englannilla pärjää tosi hyvin ulkomailla :)

Miinusta
- Monet paikat tuntuvat menevän kiinni jo viideltä, jonka jälkeen on vaikea löytyää tekemistä.
- Bussien matkat hämäriä, koskaan ei tiedä minkälainen lippu pitäisi ostaa.
- Kallis paikka eli melkeimpä Suomen hinnoissa oikeastaan kaikki. 

Ääntämystä

Ei pysty pieni mieli tajuamaan miten 'quay' lausutaan samoin kuin 'key'.

Blue Mountains ja Hunter Valley

Pakollinen koala-poseeraus

Kello on 14 ja useampi lasillinen viinejä on jo maisteltu.  Paljon on ehtinyt tapahtua kahdessa päivässä reissua.

Blue Mountainsin kierto alkoi käynnillä Featherdale Wildlife Parkissa, jossa pääsi mm. silittämään koalaa, ruokkimaan wallabyja ja emun poikasia, ihailemaan vompatteja ja katsomaan maailman myrkyllisintä käärmetä.  Kaikki tämä rauhassa ennen kuin puisto edes aukesi muille turisteille.

Koalat olivat huomattavan söpöjä, mutta erittäin passiivisia otuksia.  Ne lähinnä möllöttivät paikoillaan ja ihmettelivät kun ihmiset pörräsivät ympärillä osoitellen ja silittäen.  Vompatti oli myös äärimmäisen sympaattinen otus, mutta sydämen kyllä vei kädestä syövät wallabyt ja emun poikaset.  (Wallaby on pienikokoinen kenguru.)

Utelias wallaby

Nälkäisiä otuksia

Väsähtäneitä koaloja

Sympaattinen vompatti

Tämän jälkeen matka jatkui Blue Mountainsin jylhiin maisemiin.  Vuorossa oli erilaisia tutustumisia, muun muassa aboriginaalien tanssiesitys ja köysiradalla kuljetusta.

Ilta oli vapaata ja pienien torkkujen jälkeen kävimme vielä kävelemässä jyrkänteitä pitkin kävelyreitin Echo Pointille, jossa olimme auringon laskiessa.  Paljon oli komeita näköalapaikkoja.

Aboriginaaliesitys

Honeymoon point näköalatasanne

Tänä aamuna heti noustua ulkoa kuului käkätystä, ja siellähän istui sähkötolpan päässä kookaburra.  Nyt on tämäkin elukka ehditty nähdä.

Aamiaisen jälkeen reissu jatkui Hunter Valleyhin, jossa on parilla viinitilalla käyty maistelemassa viinejä.  Kohta lähdetään illallista etsimään, toki yhteensopivine viineineen.  Lämpötila hieman jo laskenut päivän +35 asteesta.


(Kirjoittanut Sampo)